Uteliaisuus voitti jälleen

Tiedättekö sen tunteen, kun aikansa jotain asiaa miettii, eikä saa sitä ajatusta päästään kuukausienkaan jälkeen? Vanhassa talossa kun asustaa, tekee välillä aina mieli kurkistella päällimmäisten pintojen alle. Onhan meiltä tällä tavalla löytynyt makkarin alkuperäinen lautalattia ja myös samasta huoneesta levyjen alta vanha paneelikattokin.





Alunperin makuuhuoneen lautalattian jäljille pääsin oviaukon kynnyksen raosta. Yläaulan ja kynnyksen välissä oli pieni rako, josta valon kanssa näkyi maalattu puupinta. Nyt tämä yläaula on purettu lastulevystä ja alla on tosiaan ihan hyvässä kunnossa oleva, hienosti nariseva lautalattia.

Kurkistelu alkoi tällä kertaa kuitenkin portaikon askeleesta, halusin nimittäin tietää, onko lastulevy liimattu vai ei. No ei se ollut onneksi liimattu, mutta levyn rakenne on vuosien aikana muuttunut niin, että se lähtee pieninä palasina irti. Iso työ on siis luvassa, mutta lopputulos varmasti palkitsee. Portaikko menee sitten samalla kaikkien pintojen osalta maalaukseen, joten ihan kunnon remppa tähänkin tilaan tulossa. Portaat saavat olla lautapinnoilla vaikka vuodenkin, koska ovat paljon paremman näköiset kuin karmean oksennusmuovimaton kanssa.

Ihan mukavaahan tuo purkuhommakin on, ainoastaan jäte mitä tuosta syntyy pitää saada nopeasti pois nurkista. Jalkalistat onkin jo isolta osin poltettu kellarin Porin Matissa ja sinne päätyy myös osa pienemmistä lastulevyistä.

Muutama päivä lomailtu, ei oikein saa mitään loppuun asti tehtyä. Kaikenlaista pientä on aloitettu ja jatkettu, mutta valmista ei tule. Ei pihalla eikä sisällä. Kesän kannalta tärkein olisi ehkä saada aloitettua uuden ajoportin rakennus ja isotöisinhän siinä on tolppien kaivaminen maahan. Käsi ylös, jos koet ylitsepääsemätöntä halua leikata meidän nurmikkoa, sekin pitäisi taas koko pihan osalta leikata :)

-Petteri